keskiviikko 18. joulukuuta 2013

165 vuorokautta

Alotan tän blogitekstin taas normaailla tavalla kerron tällä kierolla tekstimuodolla mitä tällähetkellä ympärilläni tapahtuu. Kuvailisin tämänhetkistä fiilistäni aika sekavaksi, osaksi onnea ja osaksi fiilis on niin helpottunut. Tätä iltaa/huomista päivää on odottanut todella paljon, ei se tunnu varmaankaan yhtä hyvältä kun vertaa niihin jotka pääsevät vuoden palveluksen jälkeen pois, mutta törkeen hyvä fiilis mulla ainakin on. Tuntuu että huomenna avautuu taas ovet elämälle ja siitä täysin rinnoin nauttimiselle. Viimeisestkin tämän firman kamppeet on pakattu säkkiin sekä reppuun ja huomenna aamulla ne matkaavat kohti varustevaihtorakennusta.  Korviin Parkkosen sälli huutaa kertosäkeessä yhtä minun perusperiaatteistani : "Mitä minä sanon minun selkäni kestää !"

Untitled
Muutama päivä ennen palvelukseen astumista ei osannut ees lippaa vetää oikein. Säälittävää. 

Olen ollut palveluksessa 164 vuorokautta, jäljellä on siis 1 vuorokausi, yksi aamu, viimeinen yö toistaiseksi valtion punkassa ja viimeiset ehtoolliset mukessa. En oikeen osaa selvästi yhdellä lauseella purkaa omaa palvelusaikaani, joten päätin tuossa että rustaan tästä vähän enemmän. Valmiiksi jo pahoittelut teille jotka ovat saaneet jo valmiiksi yliannostuksen huomisesta facebookin seinästä joka pursuaa tj0 tilapäivityksiä ja kuvia jossa yllättäen on kädellä muodostettu numero 0 ja kaikki leegot näkyy selkeästi iloisesta pärstävärkistä.

Jaottelen tämän allekkirjoittajan tarinan puolustusvoimissa palvelemisesta ja sen aiheuttamista mielipiteistä kolmeen osaan, peruskauteen, erikoistumiskauteen ja joukkotuotantokauteen. Jospa sitten saisin loppuun vedettyä jonkun kliseisen lausahduksen joka kuulostaa enemmänkin politiikon suusta tulleelta lauseelta kuin rennon skeittarin suusta.

Untitled
Ensimmäiseltä viikolta kun punkan vaneriin kirjoitetut tekstit "tj0" tai "wäbää" tuntui jo ajatuksena mahdottomilta.

Kohtuu selkeesti muistan vielä sen aamun kun herätyskello soi (jota torkutin liian monta kertaa), ja tiedostin tilanteen että loma on lusittu ja rusketusta heinäkuun aurinkoisina päivinä hankitaan seuraavaksi sodankylässä. En osaa päättää olisinko lähtenyt puolustusvoimiin jos tämä olisi vapaaehtoinen, luultavasti olisin mutta en varmaan vielä, vaan muutaman vuoden päästä. Suotta sitä kuitenkaan venyttämään kun jo valmiiksi lähti vuoden "myöhässä".
Saavuttiin eskelisen kuljettamana sotkun pihalle jossa näky ensimmäiset vihreissä kuteissa olevat aamuihin hajonneet varusmiehet. Kyllä mäkin olin rikki sisimmissäni vaikka koitin asennetta luoda jo pitkästi ennen inttiä kun tiesin että se on se suurin mikä vaikuttaa omaan mukavuuden tunteeseen. Matka tuntu loputtoman pitkältä sotkusta yksikköön, 1jk:hon siihen viimeisenmpään nurkkaan kun olalla oli matkalaukku ja kädessä pullollinen kusenlämpöistä mountaindewiä jonka sotilaskoti oli tarjonnut.

Untitled
Posket lommolle ja keuhkot pilalle. 

Ensimmäinen tupa, meikäläsein mielestä se paras mikä on täällä ollut. Oli kapinoiva kantolanpoika joka on kunniallisesti menossa rukkiin santsariksi, ungin poika joka lauloi illasta toiseen "illalla iloinen, aamulla itkettää", hiihtopoika pääkkölä ja muutama muu aamukasa. Naurattaa vähän nyt se ajatus että meikäläisellä ja kantolalla oli tarkoituksena olla hiljasia ja huomaamattomia morttejan mahollisimman pitkään ettei tarvis aukkiin lähtä, no eihän siitä tullu heikinleikkiäkään. Kantolat tunsi koko komppania kohta ja kyllä alikit tuntu tietävän meikäläisenki nimen turhan aikasin jos suhteuttaa "suunnitelmaan". Kantolan poika kyllä päätti jo ensimmäisen loman aikana että vuosi sitä lusitaan. Mä pidin sentään pääni onneksi loppuun asti että ollaan vaan puolisen vuotta ja kinkkua syödään jouluna raskaasti sinapilla maustettuna reserviläisenä.

Untitled
Karvamortti ensimmäisillä lomilla.

Siinä sitä sitten auditoriossa istuttiin ja oman tulkinnan mukaan kohtuullisen jännittyny oli fiilis, nimittäin edessä oli tieto siitä että ketkä lähtee aukkiin ja ketkä selviää vähemmillä aamuilla. Ja yllättävää kyllä ainoastaan yksi jouduttiin meidän yksiköstä pakottamaan aukkiin. Meikä sentään sai onneks sen verran hyvin taktikoitua testit ja uskoteltua kouluttajalle että on kannattavampaa ottaa meikäläiset motivoituneeksi puolenvuoden mieheksi kun gonahtaneeksi alikiksi/kokelaaksi.
Suunnaton määrä sulkeisia, vala, tetsauksen perusteita, liian paljon nohevaa toimintaa ja inttikavereihin tutustumista mahtu peruskoulutuskauteen.

E-kaudella alkoi kurssit ja kaikilla oli vähän omaa koulutusta. Meikäläinen haki spadeksi mikä oli monille kavereille yllätys. Ja perustelutkin on kohtuu huonot jos alkaa hyviä argumenttejä etsimään. Lähinnä valinnan syitä oli tieto siitä että huoltojoukkueeseen tulee paras kokelas mitä talosta löyty. Siihen ne syyt oikeestaan jäi. Olin laittamassa valintoja lappuseen ku kok. ollila tuli taakse ja sano että 1.spade ja 2. täykkäri, naureskelin hetken että minkälainen homma mutta rustailin kuitenkin rastit kyseisiin kohtii ja läpi meni että läsähti.

Untitled
Ampumaratasluibalua, alustana kylmä betoni joka tuotti epämiellyttäviä tuntemuksia.
Untitled
Korp. Satomaa ja kok. Kantola marssimassa kohti valatilaisuutta. 
Spade kurssilla liian monta kertaa reenattiin leiripaikan pystytystä, liian väsyttäviä oppitunteja jossa meikäläisellä meinas olla nukkumatti mielenkiintoisempi kaveri kun itsestäänselvyyksien tutkiminen valkokankaalta. Yllätyksenä kyllä spadekurssi priimaksi meikäläiset valittiin ja j-kaudella annettiin "julkinen nöyryytys" koko komppanian edessä kun ojennettiin palkinnoksi puinen soppakauha. Kun nuo spadet ovat kohtuullisen heikosti arvostusta saavia sotilaita täällä intissä. Noh ruoka silti tuntu aina kelpaavan ja tultiin mahollisuuksien mukaan vinkumaan suffeleita, vanukkaita ja pullia joista viimeisenä maintut kanelipallerot maistu kohtuun puulle jo loppusodassa kun niitä oli jokusen kipaleen jo nassuun vetäny.

Untitled
Kaikkea pitää kokeilla. Gonahtanut jtkn sihteeri alik. Oikarainen ja jääk. Lappari the läpmän/lapinkansa.  

E-kaudella oli myös koulutushaaratutkinto. Jouduttiin marssimaan vaihtelevassa maastossa muuankymmen kilometri ja käymään rasteja joissa aiheena oli evakointia, käkrin heittoa ja yms. Oli huono olla parhaassa fyysisessä kunnossa huoltojoukkueessa kun nasahti aina raskaimmat hommat itelle. Mutta kaikinpuolin odotin paljon raskaampaa reissua ja varsinkin henkisesti kovempaa tutkintoa. En tässä halua antaa sellaista kuvaa että olen rautanen kaveri jolle kaikki täällä palveluksessa suoritetut tehtävät oli lasten leikki mutta silti ei täällä päässy rajoja kokeilemaan. Ainakaan näissä tehtävissä missä meikäläinen on huitonu.

Untitled
Pääsin mä myös hyviin hommiin ja sain palkaksi parin päivän toimittajan ja kuvaajan tehtävistä köllin. Kyllä oli satomaa kiitollinen ! 

Mitä spadet todella tekee ? Istuuko ne päivät kannon nokalla syömässä pullaa ja käy heittämässä muuan perunan kattilaan ? Ei, kyllä niillä on paljon hommaa. Paljon valvomista ja varsinkin ampumaleireillä missä tehdään jokainen ruoka päivälle aamupalasta iltapalaan on ohjelma kothuu tiivis. Tiskaileppa siinä välissä vielä pimeässä ne pöntöt ja wonderit jotka jäksterit piruttaen jättää mahollisimman kuraisiksi. Se että säännöt pakottaa puuron tekemisen tarkoittaa meille leireillä herätystä 3-4 neljän aikaan. Parin tunnin uninen jälkeen alat tekemään sitä puuroa joka tulee samana määränä takaisin, jota ei kukaan halua syödä. Kohtuullisen turhauttavaa pitkällä juoksulla.
IMG_1772
Joukkueammuntojen harjoituksissa kävin myös kuvaamassa ja tein jutun tulevaan etupyörä lehteen. Kyseinen kuva menee myös keskustanuorten aikakauslehteen (Juuri). 

Tää meni vähän niinku näiden tehtäväkuvien myötä tähän j-kauteen ja loppupalvelukseen joka aikalailla koostui lomapäivistä, kassulla venymisestä ja monista leireistä. Eihän me spadet hirveesti ruvettu taistelemaan tantereella, oltiin yleensä aina kohtuullisen turvallisesti omien selustassa ja kaukana viholliskosketuksesta niin ei aamukasat päässy meitä kohti rätyyttämään verorahoja ilman että kukaan pystyi todellisuudessa näkemään että kuka voitti ja kuka hävis.

Untitled

Loppusodassa kuitenkin kun oltiin kolmosjoukkueen alistuksesa toinen muonitusryhmä päätettiin poikain kanssa siinä kun teltassa levähettiin ja alko pauke kuuluu että lähetään taisteleen. Eihän se ole loppusota minkään-näköinen jos ei pääse viholliskosketukseen. Käytiin korkalan ja hirvasojan kanssa muuan oppilas kaatamassa ja päätettiin että eiköhän se oo aika palata ruoan tekemisen ääreen. Oli skapparitkin kohtuu ihmeissään kun huoltojoukkueen kaverit tulee oma-aloitteisesti auttamaan puolustuksessa.

Untitled
tj9

Tää loppusodan jälkeinen aika kassulla on ollu kohtuullisen turhauttavaa. Tavarat palautetaan hitaasti yks satsi per päivä, ja oppitunteja on aiheista jotka ovat omasta mielestä todellakin tarpeettomia ainakin omalle kohdalleni. Nyt en voi sanoa edes itselleni tai tupakavereilleni että hajoa aamuihin, koska niitä on todellakin vain yksi jäljellä. Huomenna puhallan hennon hönkäyksen etusormen ja peukalon muodostaman ympyrän läpi ja hymyilen leveästi koko päivän.

Untitled
Varusteiden palautusta ja väsyny korppi. 


Miinukset 
Kiire odottamaan, täytekoulutus (kuka nollataulu tarvii montaa tuntia koulutusta käkrin kokoamisesta kun se on yhtä yksinkertainen kuin ruuvin ruuvaaminen), ei tarpeeksi haasteita fyysisellä eikä henkisellä puolella (ainakaan omissa tehtävissäni) ja movettajat (koittakaa nyt härrekyydsentään näinkin helppo palvelus olla ilman että käytte vikisemässä olemattomia kipuja veksissä jottei tarvisi lähteä harjoitukseen kun tuotatte samalla kaverille vaan lisää hommaa) sekä gonahtaneet varusmiehet.

Plussat
Kyllä täällä tutustuu hyvii jätkiin, se on se juttu jonka takia täällä välillä on jopa mukavaa. Emmä muuta positiivista tässä lafkassa valitettavasti näe. Kai täällä jotku kasvaa vähän, mutta ei täällä mieheksi voi tulla, tai sitten mulla on vaan aivan väärä käsitys siitä milloin ihminen on henkisesti mies.

Viimeiseksi ne "viisaat sanat":
Asenne on se joka ratkaisee. Sun on käytännössä pakko käydä asevelvollisuus jollain tapaa. Kannataako se vikistä, vinkua ja valittaa puolivuotta taikka pahemmassa tapauksessa vuosi tai sitten vetää hyvällä asenteella, ottaen ilon irti aina niistä hetkistä kuin se on mahdollista ja jättää se negatiivinen asenne puolustusvoimia kohtaan sinne kotinaulakkoon.

Rauhaa, rakkautta ja voimia aamukasoille toivottaa korpraali Satomaa Sodankylästä !


1 kommentti:

  1. Hieno ja "kokemuksellinen" postaus, tykkäsin! Kuvat sopii tekstiin kuin nenä päähän - tosi kiva, kun ne on otettu aidoista tilanteista ja tuovat näin ollen semmosen läheisen fiiliksen katsojalle! :-)

    VastaaPoista