perjantai 2. toukokuuta 2014

Havuja ja inttijuttuja

”Komppaniassa herätyyys! Ovet auki, valot päälle, miehet ylös punkista!” Herään, mutten aukaise silmiä. Tämän litanian jo lähes 300 kertaa kuulleena ei enää jaksa turhia hätäillä. Minuutin – parin makoilun jälkeen viitsin aukaista silmäni ja herätä tähän päivään. ”Loma-TJ 0” tokaisen tupakaverilleni, joka hymähtää vastaukseksi ja antaa pienen hymynkin ollessaan vielä nukkumisesta hieman pöhnässä. Nousen ylös, puen päälle samat vanhat maastokuvioiset housut ja vihreän t-paidan ja alan tekemään punkkaa. Kello näyttää 5:35, mutta väsymys ei paina enää ollenkaan kun muistan, että tänään on erityinen päivä. Eilen aamulla saavuin maaliin reilu vuorokauden kestäneestä ”havukokeesta” joka koostui kymmenien kilometrien rinkan kanssa metsässä marssimisen lisäksi erilaisista rasteista. Maaliin selvinneet ja tarpeeksi pisteitä saaneet saisivat tänään palkinnokseen koulutushaaramerkin, sissihavun.



Päivän ohjelma alkoi muutaman kilometrin telakuorma-autoin siirtymisellä koulutushaarallemme merkilliselle paikalle, Rokanlammelle, jossa oli toisen maalimansodan aikaan koulutettu kaukopartiomiehiä, eli sissejä ja tiedustelijoita, joiden oppeihin koulutuksemme pitkälti pohjautuu. Paikanpäällä komppanian varapäällikkö kertoi näistä kaukopartiomiehistä, sekä kyseisen paikan merkityksestä koulutushaarallemme. Puheen jälkeen oli havujen jaon vuoro ja oman nimen kuultua hymyn pidättelemässä sai tehdä toden teolla töitä. Tätä merkkiä olin oottanu jo siitä päivästä lähtien, kun astuin palvelukseen vajaa vuosi sitten Kainuun Prikaatin Tiedustelukomppaniaan. Olin halunnu haastavan koulutukseen ja sitä myös saanu. Nyt odotus palkittiin ulkopuoliselle ehkä oudolta kuulostavalla tavalla, noin 5x5cm kokoisella kangaspalalla, mutta minulle se merkitsi paljon. Tietää tehneensä jotain ja kiertäneensä sen aidan matalimman kohdan kaukaa.



Kun kerroin kavereille aikovani olla armeijassa vuoden ja hakevani johtajakoulutukseen, haukkuvat ne minua lähinnä hulluksi. Nyt yli yheksän ja puoli kuukautta palveluksessa olleena voin sanoa, että hullu en ole. En myöskään kuitenkaan väitä, ettenkö hetkeäkään olisi valintaa katunu. Puoli vuotta ylimääräistä palvelusta vapaaehtoisesti, kukapa sitä ei välillä katuis. Paljon oon kuitenki tältä ajalta saanu, oon oppinu itestä uutta, oppinu sietämään painetta, oppinu arvostamaan pieniä asioita, kuten sitä että on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. Lisäks oon saanu paljon paljon hyviä kavereita, joiden kans on tullut oltua jo nyt myös armeijan ulkopuolisissa tekemisissä. Myös unohtumattomia miehisiä kokemuksia on tullu paljo, on päässy ammuttamaan raketinheitinpatteristoo, ampumaan konekiväärillä, heittämään käsikranaattia jnejne. Mutta ei se varmasti kotiutuminenkaan haittaa, kunhan se 19. kesäkuuta vielä joskus ilkeää saapua. Sitä päivää odotellessa pidän lippua korkealla ja hoidan hommat kunnialla loppuun, vielä ei oo aika gonahtaa.

Tänään Jäljellä 48 Terveisin Alik Lehto.

4 kommenttia:

  1. Perkele on kova isäm maan puolustaja !

    VastaaPoista
  2. Hemmetin siistejä,hyviä kuvia!! Ja onnee hitosti jäbä! :) cooooool!

    VastaaPoista
  3. Yllättävää, että johtajien havukoe on noinkin helppo jos sitä vertaa miehistön havukokeeseen. Meillä se kesti 3vrk sisältäen eri arvioijista johtuen 40-60km marssin rinkan kanssa lumisissa ja pimeissä maisemissa (lokakuun lopussa), lukuisia ja taas lukuisia rasteja, vesistön ylityksiä jne jne, nukkumista vain 3h koko reissun aikana ja yli vuorokauden jaksoa, jolloin ei syöty yhtään mitään.. Henkistä kanttia koeteltiin vielä kassulla, kun sanottiin että nukkukaahan jotta jaksatte jatkaa matkaa - silloin viimeisenä pvänä siis. Onneksi tiedossa oli vaan 2km eteneminen jonka päätteeksi saimme nuo sissihavut. Komppanian päällikön mukaan kyseessä oli sodan ajan tehtävästä paluu.
    Tiedusteluhommat otti intin aikana paljon, mutta jälkeenpäin ajateltuna anto myös hirveästi!

    JPR 2/13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoritin havukokeen miehistön kanssa, sillä kävin aliupseerikurssin tykistössä kouluttautuen tulenjohtoaliupseeriksi. Sodanajantehtäväni on tiedusteluryhmän tulenjohtoaliupseeri ja tiedustelukoulutus osaltani alkoi vasta miehistön E-kaudella, joten suoritin myös havukokeen miehistön kanssa. Itse koe oli kyllä ennakkoon kovasti peloteltu testi ja vaikka välillä epätoivo meinasikin iskeä, kokeen päätyttyä oli siltä olo, että vielä olisi mehuja ollut jatkaa. Meilläkin marssia tuli noin 40km, mutta tosiaan suurinosa siitä käveltiin siinä ehkä 15 tunnissa. Nukkumaan pääsi nopeimmat ja ruokaa sai tehdä jos viitsi, mutta monelta se tuntui jääneen tekemättä.

      Poista