perjantai 16. toukokuuta 2014

Vahinkoavautumisraita

En nyt kyennyt keksimään parempaa otsikkoa. Tarkoitus oli laittaa vaan nopeesti kuvat tänne pienellä tekstillä ja jatkaa hommia mutta aina yhtä ihanassa facebookissa jossa muunmuassa oman elämänsä sankarit ja elämäntapaopettajat kertovat mielipiteitä siitä että miten tulee toimia kun tälläinen tilanne tulee todellisessa elämässä vastaan: 
"Kenenkähän rakkaat lapsukaiset oli äsken Ruskon Citymarketin pihalla posket lommolla veti röökiä. Tyttö (n. ekaluokkalainen) vaalean punanen jumpsuitti päällä ja vaalea pipo. Pitkät vaaleat hiukset näky pipon alta. Poika ehkä saman ikänen kun tämä tyttö (pojalla vihertävä takki) ja kolmas poika ehkä n. kolmasluokkalainen (tummanpunanen huppari ja musta lippis). Pyöräilivät siitä sitten Puuiloon jossa olivat kovin kiinnostuneita sytkäreistä. Nuoremmalla pojalla oli jo useempi sytkäri kädessä kun huomasi minun seuraavan tapahtumia. Sitä en tiiä kuin monta meni kuitenkin poijalla taskuun. Järkyttävä näky!"
Lainaus facebookin "suljetun" ryhmän julkaisusta.

Kyseinen päivitys itsessään ei herättänyt sen suurempia tunteita minussa. Ajattelin lähinnä että joku toivoo että kyseisten lasten vanhemmat saavat tietää asiasta ja voivat ottaa asian puheeksi kotona ja omilla kasvatusmetodeillaan osoittaa että on tehty väärin. Eli sinällään mielesäni ihan hyvä tarkoitus tällä viestillä oli. 
Rupesin miettimään miten itse toimisin kyseisessä tilanteessa. Jos lapset olisivat oikeasti 1-2 luokan ikäisiä luultavasti kävisin puuttumassa asiaan ja kyselemässä että millanen homma. Kertomassa omat mielipiteet ja neuvot asiasta. 
Mutta kun kommentteja alkoin lukea alkoi tuntumaan että mihin tää maailma on menossa. Heti alkuun alko tulemaan kommentteja jossa kehotettiin ottamaan välittömästi yhteyttä viranomaisiin, soitto sekä hätänumeroon että lastensuojeluun. Siihen kylkeen vielä vanhempien syyttäminen kuinka tämän tapauksen lasten vanhemmat ovat epäonnistuneet jälkikasvun kavatuksessa.
Minä voin nöyrästi myöntää että olen polttanut 1 luokalla ensimmäiset savut savukkeesta, muutaman vuoden vanhemman painostuksen ja houkutuksen alaisena, sekä myös ala-aste iässä tutkinut sytkäreitä kaupassa. Onko minulla tällöin huono kasvatus, huono tulevaisuus ja olisiko lastensuojelun ja poliisin sekaantuminen kyseisiin tapahtumiin tuonut minulle paremmant tulevaisuuden. 
Tällä hetkellä istun uuden vuokrakämpän makuuhuoneen työpöydän tuolilla kirjoittelemassa tätä tekstiä omalta läppäriltäni tunnepäissäni. Taskussa on työpaikan avaimet, sekä puhelin. Puhelimessa on yhteystiedoissa muunmuassa rakkaiden vanhempieni yhteystiedot, jotka ovat kasvattaneet minut heidän omilla tavoilla ja antaneet hyvät eväät rakentaa omaa elämää kun on alkanut itsenäistymään. Nuorena sitä kokeilee rajoja ja samalla luo itselleen kuvaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos kuvittelen tilanteen että kyseisen tapahtuman lapsista vaikka yksi olisi minun, haluaisinko että poliisi soittaisi minulle että lapseni polttavat röökiä kaupan pihalla, vai se että tulee kotiin peloissaan siitä että on tehnyt väärin kun on polttanut röökiä, ja mahdollisesti jää siitä kiinni hajun takia, tai mahdollisesti saisin puhelinsoiton tuntemattomalta henkilöltä joka haluaa kertoa tilanteesta ja toivoo että asiasta puhutaan kotona. Otan ehdottomasti toisen tai kolmannen vaihtoehdon. 
Mutta jokainen kasvattakoon lapsensa omalla tavalla, ei ole olemassa sitä yhtä ja oikeaa. Tehköön ne omat ratkaisut tälläisissä tilanteissa.  
En siis puhu pelkästään tästä kyseisestä tilanteesta mikä on tapahtunut, vaan siitä että ihmisillä alkaa olla sellainen ajattelutapa että välittömästi halutaan viranomaiset paikalle. 

Onneksi myös osa kommentoijista olivat samoilla linjoilla minun kanssa asiasta, että jätetään näissä tilanteissa se välitön soitto viranomaisille pois. Ja yks pointti sieltä kommenteista on pakko nostaa vielä esille joka antaa aika hyvää perspektiiviä, soitatko poliisille rikoksesta sekä lastensuojeuluun ilmeisen hoivan ja huolenpidon puutteesta kun näet lapsen pyöräilemässä ilman kypärää ? 

Niin käytiin muuten lassen kanssa myös lonkkaroimassa pari viikoa sitten, nallikarissa niinku viime postauksesta näkyy. Ja toisen kameran kuvat pääty vasta myöhemmin koneelle joten niitäkinhän on "pakko" pistää esillä. 
IMG_5670
IMG_5662
IMG_5636
IMG_5628
IMG_5604
Lasse jouluissa kun saanut oikean merkkisen kameran kouraan ;) 
IMG_5682

Muutama homma oottaa, muutama tunti töiden alkuun, muutama iso askel otetaan viikonloppuna elämässä sekä muutamaa klikkausta vaille julkaistu postaus numero X. 
Hyvää yötä ja uskaltakaa nauttia elämästä !


Tällä kertaa en pakota kommentoimaan, mutta ei se missään nimessä kyllä väärinkään ole. 

10 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Asiaa ja upeita kuvii! :)

    VastaaPoista
  2. Täydellinen postaus. Tuppaa porukalla olemaa vähän liian herkkää tuo reagointi että pitää poliiseille tai viranomasiin otta yhteys..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, jospa se muuttus tulevaisuudessa takas siihen vanhaan tyyliin mitä ite on naperona saanu kokea ! Kiitos.

      Poista
  3. Huippu postaus ja hienoa tekstiä, ja oon todellaki samaa mieltä tosta alusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla etten ole ainut joka ajattelee kyseisellä tavalla. =)

      Poista
  4. Loistava kirjotus ja aivan maagisen hyvät kuvat! Muakin niin ihmetyttää tämä nykyinen meno kun aina ollaan sotkemassa viranomaisia tuollaisiin "normaaleihinkin" asioihin. Joku sellainen aito kommunikointi ja välittömyys kyllä puuttuu jos ei voi itse mennä juttelemaan kuten sääkin kirjotit vaan pitää vain sivusta seuraten soittaa poliisit paikalle.. Ja ei tuollainen nyt millään muotoa ole suoraan sidoksissa vanhempiin tai kasvatukseen.. On itsekin tullut kokeiltua rajoja eri asioissa kylläkin ja voin käsi sydämellä vannoa saaneeni aivan älyttömän hyvän kasvatuksen eikä vanhempani olisi voineet tehdä mitään toisin, jotta olisin aina kulkenut suoraa ohjeviivaa pitkin enkä tehnyt mitään hölmöä. Kaikki hölmöilee joskus ja minä - kiitos vanhempieni - oon hölmöillyt tosi vähän ja aina huoli on ollut se, että mitä jos vanhemmat ovatkin minuun pettyneitä tai mitä jos pahoitan heidän mielensä. Mutta KAIKKI kokeilee joskus rajojaan enemmän tai vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tak so mykket anni ! No on meitä jotka ajattelee vielä "vanhalla tavalla" niin jospa se jotenkikutenki säilyis sitten tulevaisuudessakin, :)

      Poista
  5. Älyttömän hyvä teksti, ja oon samaa mieltä sun kanssa tuosta asiasta! Ja upeet kuvat! whouu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Ja kuviin sitä enemmän koittaa panostaa mitä tekstiin niin mahtava kuulla positiivista palautetta niistä =)

      Poista